Mitä yhdessä päivässä ehtiikään kokea? Ensin väittelimme kiihkeästi resilienssistä, sitten tutustuimme TalTechin kirjastoon ja museon insinööritaiteeseen, Nõmmen toriin sekä Glehnin linnaan ja puistoon. Paluumatkan buffet täydensi päivän antia.

Kyse oli TIVIA Uusimaan Digisaurukset-verkoston Tallinnan seminaarimatkasta 12.9.2023. Menomatkalla Eckerö Linen kokoushuoneessa Kristian Salmi johdatti meidät resilienssin saloihin. Mitä kaikkea resilienssillä tarkoitetaan? Kun digitalisaatio etenee, pitäisikö vaatia tietojärjestelmien resilienssiä? Jo lähtöporteilla muutama osallistuja kritisoi mokomaa vieraskielistä käsitettä, mutta mikä olisi sen yksiselitteinen suomennos? Keskustelu kokoustilassa oli vilkasta, kun esitysdiat näyttivät kysymyksiä, faktoja ja pysäyttäviä kuvia Ukrainan sodasta ja Alepposta.

Tallinnan oppaamme Tapio Mäkeläinen odotteli meitä pikkubussin luona, jolla parikymmenhenkinen porukkamme suuntasi ketterästi Nõmmelle ja Tallinnan teknilliseen yliopistoon, TalTechiin. Ensin ihmettelimme yliopiston kirjaston umpinaista seinää, mutta kirjaston sisällä huomasimme seinän olevan erikoisella kalvolla päällystettyä lasia, joka avasi ympäröivät maisemat. ”Ketkä voivat lainata kirjoja tästä kirjastosta?” kysyimme. ”Kuka tahansa”, meille vastattiin. Lainaamista varten tarvitaan kirjastokortti, mutta sellaisen voi hankkia vaikka Suomen passilla tai henkilökortilla. Jonkin ajan kuluttua eräs seurueemme jäsen näytti kirjastokorttia, jonka hän opastuskierroksen aikana ehti hankkia itselleen.

Kirjaston ylimmästä viidennestä kerroksesta oli huikeat näköalat paitsi ympäristöön myös alempiin kerroksiin, myös alimman kerroksen ravintolaan.

TalTechin museossa tutustuimme insinöörinäyttelyyn Ain Toim, jossa kierrätetyistä komponenteista oli rakennettu toimivia lamppuja. Monet digisauruksista tunnistivat komponentteja, joista lamppuja oli tehty. Keksimme myös, miten eräs lamppu, jossa ei ollut katkaisijaa, kytkettiin päälle ja pois. Seinätaulu julisti: ”Jos vuosittain tuotetut e-jätteet koottaisiin junan kontteihin, kyseinen juna yltäisi kerran maapallon ympäri.”

Jatkoimme matkaa Nõmmen torille, jossa tutustuimme paitsi vihanneksiin, hedelmiin, kukkiin ja leivonnaisiin myös Nõmmen perustajan Nikolai von Glehnin muistomerkkiin. Hiiu pubissa nautimme kahvia, teetä sekä tuhtia pullaa, jonka jälkeen matka jatkui Glehnin linnalle. Ihailimme linnaa, tosin vain ulkopuolelta. Eräs seurueemme jäsen miettikin linnan varaamista syntymäpäiväjuhliin, jotta pääsisi tutustumaan sen sisätiloihin. Linnan puistossa näimme talvipuutarhan, orangeriin, jonka lasit aikojen saatossa ovat hajonneet tai muuten kadonneet, sekä kaksi Viron kansalliseepoksen sankarin Kalevipoegin patsasta, joista toinen oli rikottu, mutta jätetty maahan, ja toinen seisoi mahtavana aseeseensa nojaten. Näimme myös krokotiilin patsaan sekä tähti- tai näkötornin. Alhaalla linnan takana pilkisti jotain sinistä, uimala uimaratoineen. Eräs seurueemme jäsenistä ehti kuntoilla juoksemalla linnan vierestä portaat alas ja ylös.

Nõmmen keskustassa tutustuimme vielä pariin kirkkoon, Glehnin suunnittelmaan pankkitaloon, Nõmmen juna-asemaan ja asemaravintola Elsaan. Sen perähuoneessa on pöytä, jonka ääressä on allekirjoitettu Viron itsenäisyysjulistus.

Paluumatkalla jatkoimme verkostoitumista, keskustelimme päivän aikana kokemastamme ja nautimme Buffet Eckerön anneista.

Teksti ja kuvat: Eija Kalliala, TIVIA Uusimaa ry:n hallituksen jäsen ja Digisaurukset-verkoston johtokunnan jäsen